Kesän jäljiltä jäi tällainenkin
runontapainen postaamatta.
Ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
:)
Hymyilen hetken
hiljaista ja
tyyntä,
annan auringon valaista kipeitä
kohtia.
Mitä voisinkaan piilottaa?
Edessä maan ja taivaan
tuntuu kevyemmältä kuin aikoihin.
Ehkä minun kuuluu olla juuri nyt
ja juuri tässä.
