Hysteerinen nauru kaikuu
sieluni syövereissä,
portaikoissa,
jotka haluaisin unohtaa.
Eivät ne johda minnekään.
Oisko tulta?
Ja viaton ilmeesi on täynnä ihmetystä.
Sinisen veden väreissä heijastuu maailma.
Tahdot pelastaa sen.
Piilotan hermostuneet käteni
kahvikupin reunoille.
Oisko tulta!
Hymähdän ääneti ja tuntuu kuin huutaisin.
Kysyt, oisko tulta,
kun saisit mitä vaan.
Sytkäri valaisee nurkkapöydän.
Toisessa elämässä
saisit otteeni herpaantumaan.
Hymyilen ajatukselle,
joka sammuu ja savuaa.
Et muistaisi nimeäni.
Aiemmat runot
