perjantai 25. toukokuuta 2018

Iloa ja surua


En ole pitkään aikaan kertonut täällä blogin puolella,
mitä helmikuun lopulla kylvämilleni
mustasilmäsussuille kuuluu.

Nytpä kerron. Ihan hyvää kuuluu!

Sussuja on säilynyt hengissä viisi kappaletta,
mikä on melko sopiva määrä.
11 alunperin kylvin, 7 iti ja koulintojen jälkeen 
5 on sinnitellyt tähän pisteeseen asti.


Nää on tänäänkin jo kasvanu tästä
ihan silmissä!


Nämä eivät vaan ole olleet kovin kuvauksellisia.
Kevätaurinko teki vähän tepposia,
kun aloin ulkoiluttaa näitä melko aikaisin.

Nyt lämpö, lannoitus, latvominen ja sopivan 
varjoinen kohta parvekkeella
 ovat kuitenkin tehneet ihmeitä.
Valehtelematta parissa päivässä on tullut
hirmuinen kasvuspurtti!
Köynnökset haaroittuvat joka suuntaan,
ja isoimmat lehdet ovat 5cm pituisia.

Hyvältä näyttää tämä kasvutahti.
Melkein uskallan jo väittää, että kukkatornini saan.
Siitä iloitsen, 
sillä ihan koko aikaa ei ole siltä näyttänyt.

Mitä veikkaatte, oisko mulla tässä jo kuukauden 
päästä kukkia?
;)




Ilonaiheita on muitakin.
Auringonkukat ovat tanakoita ja oikein paistattelevat
päivää aurinkoisella paikallaan.
Uskon, että näiden kukintaa ei tällä vauhdilla 
tarvitse ihan pakkasiin asti odotella.

Ensimmäinen liljakin on alkanut ojennella nuppujaan.
Koskahan mahtaa kukkia?
Varmasti hetki vielä menee.
Suht aikainen kaveri taitaa kumminkin olla.
Kiva, jos liljani kukkivat eri aikoihin.




Sitten ovat nämä ihanaiset pelakuuni.
Kaikki kukassa samaan aikaan,
ja nuppuja ihan vimmatusti.
<3




Tähän punaiseen olen ihan rakastunut.
Onneksi hankin tämän.
Punainen pelakuu on min suosikki,
vaikka onkin niitä perinteisempiä värejä.

Vahvat värit on mun juttu.
Odottelen, että tästä aukeaa lisää nuppuja,
niin muuttuu vielä näyttävämmän näköiseksi.




Ja ihania nämä ovat muutkin.
On pirtsakkaa...




...ja on herkkää ja hempeää.




Kaikki sulassa sovussa keskenään.

Iltahämärissä värit vielä oikein hehkuvat,
tämä hempein yksilökin näyttää illan valossa 
hieman persikkaisen väriseltä.
On tosi kiehtovan näköinen.




Pöydällekin löytyi "uusi" kukka.
Pelastin tämän sinisen orvokin sieltä 
orvokkikorista muiden keskeltä,
kun tajusin, että tämä onkin pienikukkainen,
ja toisekseen tämä meinasi jäädä muiden alle piiloon.

Tämä on ihan söpö, etenkin kun on saviruukussa,
mummovainaan virkkaaman pitsiliinan päällä.




Ja sitten, olen vaarallisella tiellä.
Aikuiseksi kasvaminen on jo sinällään haastavaa,
mutta lisätään nyt kierroksia yhdellä
napostelupaprikalla.
Niin siinä lapussa luki, napostelupaprika!
Pieniä ja makeita, passaa.
Josko nyt syötävät kasvit riittäis?

No okei, vastapainoksi yksi tarjousamppeli...




Ai että värinokkosenko takia,
mistä arvasitte...
Seurana mustanvioletti petunia ja 
valkoista lumihiutaletta sekä verbenaa.

Äiti osti itselleen samanlaisen,
niin, ja sponssasi nämä minunkin.
Kiitos. <3




Siellä pyykkiteline ja tyhjien pullojen pussit 
kauniisti taustalla.
Noh, se on elämää se.

Elämään mahtuu ilon lisäksi tällä hetkellä kyllä suruakin.
Tähän viikonloppuun mahtuvat yhdet hautajaiset,
miehen kummin siunaus.

Niin se elämä heittelee,
oli aika yllättävä juttu.
Mutta, toivo ei silti kuole koskaan,
siihen luotan.

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä,
 rukoilkaa hellittämättä. 
Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, 
osoittakaa vieraanvaraisuutta.
Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, 
siunatkaa älkääkä kirotko. 
Iloitkaa iloitsevien kanssa, 
itkekää itkevien kanssa."
- Room. 12:12-15

Ilonpilkahduksia teidän viikonloppuun!
Toivonsäteitä myös 
vastoinkäymisten keskelle.
<3

tiistai 22. toukokuuta 2018

Kokeileva ruukkupuutarha


Mikäs se tässä möllöttää?
Jep, tomaattipa hyvinkin.


Pink Baby Plum F1


Kävin tässä alkuviikosta pyörähtämässä 
Hilun (Maatiaiskanasen elämää) hoodeilla,
ja hain häneltä pari tomaatintainta,
kuten oli jo aiemmin keväällä sovittu.

Tuo pitkä roikkana on miniluumutomaatti Pink Baby Plum F1,
ja tuossa vieressä oikealla 
on vähän huonosti kuvasta erottuva
coctailtomaatti Aranka.
Pieniä ja makeita molemmat.

Noh, jos nyt ensin edes saan nämä kasvamaan!
On tuolla tuo yksi tomsku jo vähän niin kuin 
lupailevana...


Kaikkee täytyy kokeilla!


Nyt sitten vaan varkaita pois napsimaan,
ja lannoitustakin täytynee pohtia.
Valoa ja lämpöä pitäis olla ihan riittämiin.

Tomaattien juurelle istutin
pari tavallista samettiruusua.
Josko ne pitäisivät osan ei-toivotuista ötököistä loitolla.
Ei täällä kyllä toistaiseksi ole näkynyt 
kuin eksyneitä pörriäisiä, leppiksiä, pieniä hämähäkkejä 
ja muutamia harsosääskiä.




Heh. En suoraan sanottuna tiedä tomaatinkasvatuksesta 
juuri mitään,
mutta jostainhan se on aloitettava.
Kokeilemista ei estä mikään!
Pitäkee peukkuja, että saahaan ees maistiaiset...

Notta tomaatit on.
On myös jotain muuta uutta.

Kävin nimittäin viikonloppuna äiteen kanssa 
Mustilassa (Arboretum Mustila),
ja äiti sponssas mulle muutaman kukan...


 


Aikani pähkäilin, mitähän ihmettä valkkais.
kun oli niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla.
Sitten ihastuin tähän limenvihreään värinokkoseen.
Hetken tosin arvoin tämän ja sellaisen huikean 
oranssin värinokkosen välillä,
mutta vihreän raikkaus voitti tällä kertaa.

Nokkonen oli siis ykkösvalinta,
ja sen kaveriksi mallailimme erilaisia kukkia.
Lopulta tuo hennon vaaleanpunainen pelakuu 
ja pinkihkö (ei oo livenä ihan noin pinkki)
kerrottu miljoonakello valikoituivat asetelmaan,
josta tulikin tosi kaunis.

Tykkään!




On se näköjään niin,
että en pysty pitämään näppejäni irti pelakuista.
Kun annat pikkusormen...

Ja jep. On taas niin hempeää ja vaaleanpunaista,
että hieman huolestuttaa,
mutta nää sopi kaikkein parhaiten nokkosen seuraan,
ja sitä hempeyttä on parvekkeella nyt vaikka
muille jakaa.




Vehreältä ja täydeltä alkaa näyttää,
mutta jotain mahtuu vielä varmasti sekaan.
Ei oo ees ahdasta!

Vaikka mies vähän huokailee siihen malliin 
välillä että laita itte tomaattinarus sinne kattoon...
Noo, ripusti hää ne kumminkin.
Hih. ;)

Lomailu on ollut siis vahvasti kasvipainotteista,
kun en ole voinut neuloakkaan.
(Tunnustan, yritin, ja kaduin seuraavana päivänä,
kun koko kättä särki...)
Venyttelyä, lepoa. Joskus näin.
Ei anneta tauon haitata, se tekee välillä hyvääkin.

Näin muuten ekat kukkivat lupiinit tänään,
kun kävin lenkillä... tai siis köh,
ostamassa ne samettikukat...

Aurinkoa ja iloa tähän viikkoon!
<3

perjantai 18. toukokuuta 2018

Helteen jälkeen


Mistä huomaa, että mie oon lomalla?
No siitä, että oon ehtiny järjestellä vaatekaapin,
siivota, laittaa ruokaa, tiskata, pestä pyykkiä...

Ku kerran on kotona, niin on kivempi 
kattella siistiä kämppää.
Arkisetkin hommat on mukavia silloin,
kun ei ole kiire mihinkään ja voi tehdä just
siihen tahtiin ku huvittaa.
Toisekseen tiedän myös sen, 
että töiden alettua en jaksa 
kovin intensiivisesti huushollata.

Sitä paitsi, olen hyvällä omallatunnolla 
nukkunut aamuisin toosi piiiiiiitkään.
Tosi reilua, kun mies lähtee aikaisin töihin.
:D


Timjami, salaatti, rosmariini ja parvekemansikka.<3


Ja olenhan saanut nauttia kunnon helteistä!
Nyt nautin kuitenkin vielä enemmän näistä 
viileämmistä keleistä.

Tänään illan viiletessä olikin ihana päästä 
vähän istutuspuuhiin,
pientä lisäystä on parvekkeelle tullut
- muun muassa herkkuruukku.

Ruukussa on kahta tämänhetkistä lempiyrttiäni,
timjamia ja rosmariinia,
pari tavallista kaupan lehtisalaattia
sekä itselle uusi tuttavuus parvekemansikka.

Saas nähdä, saadaanko suut makiaks.
Ainakin saan nyt salaattia ja tuoreita yrttejä
kesän kokkailuihin.
Timjamia käytän vähän kaikkeen,
mutta erityisesti kanaruokiin.
Rosmariini taas on lihapatojen 
ja keittojen vakiovaruste.
Nams!





Yksinäisen keltaoranssin tähtisilmän kaveriksi 
puolestaan istutin keltaista miljoonakelloa.
Kokonaisuus ei ole vielä hääppöisen näköinen,
mutta tiedän, että jo kuukauden päästä 
näyttää ihan toisenlaiselta.

Siinäpä ne uudet jutut sitten olivatkin.
Muuten olen keskittynyt ihailemaan kasvien kasvua 
ja kauniita yksityiskohtia...




Liljat kasvavat huimaa vauhtia.


...ja äidin pihan kevätkukkien loistoa.

Olin ohimennen käväisemässä äiteellä,
enkä voinut pihasta poistua ennen kuin sain 
otettua muutaman kännykkäräpsyn.




Äiteen pihalla tulppaanit ovat nyt kauneimmillaan,
ja iso osa on vielä nupullaankin. Värejä riittää! 
Täytyy viikonlopun aikana käydä tekemässä toinen kierros,
niin ihanalta näytti jo nyt.

Narsissit olivat jo suurimmaksi osaksi kukkineet,
mutta oli niitä vielä muutama ilostuttamassa.
Helmililjaa oli useampaa sorttia,
mutta kuvasin vain tämän valkoisen.
Kollaasissa on myös särkynytsydän ja mahonia,
joka oli minulle entuudestaan tuntematon 
(muuten kuin nimeltä).


Mahoniassa oli kauniin keltaiset kukat.


Pionit näyttivät olevan hyvässä kasvussa ja reheviä,
liljoja puski esiin vähän joka penkistä,
ja sitten on niin paljon kukkia joita en edes kaikkia 
nimeltä tunne.
Huokaus! Niin nättiä ettette uskokaan.
Toivotaan, että viileämpi sää pitää kukat kauniina pitkään.

Onni on äiti, jolla on kaunis piha.
Olen aina ollut sitä mieltä, että äidillä on silmää 
niin puutarhalle kuin sisustuksellekin.
Oi jospa sitä silmää vähän suotaisiin minullekin.
Sisustamisen kanssa on toki vähän niin ja näin,
mutta jos näissä kukkahommissa...
;)




Noo, vähän kerrassaan alkaa partsillakin kukoistaa,
vaikka vielä näyttää hieman autiolta.
(Tiesittekö muuten, että sana 'autio' on tarkoittanut 
joskus veronmaksukyvytöntä tilaa.)

Hmm. On tää vaan mulle sellainen rentouttava näky.
Tääl mie viihdyn.
Toivottavasti viihtyvät myös kukkaset!

Ihanaa viikonloppua
blogiystäväiset!
Nautitaan tästä alkukesästä.
<3

maanantai 14. toukokuuta 2018

Lomalle lompsis


Nyt se on täällä, kesä, eiks niin!

Ainaski miul alko nyt kahen viikon loma
ennen kesätöiden alkamista,
ja sääennuste lupaa huomiselle +30.
Huh hellettä!

No, ei paree valittaa.
Lisää aurinkorasvaa vaan.
Sataakkin pitäis loppuviikosta.




Lämpimien säiden innoittamana ostin helatorstaina 
vähän lisää kukkia.
Tähtisilmät sopivat aurinkoiselle paikalle hyvin.

Ja lämpimistä säistä huolimatta olen saanut 
valmiiksi myös pari pientä käsityötä:
yhden tiskirätin ja lastensukat.

Tiskirätti jää joko itelle tai menee lahjaksi.
Sukat ovat tilaustyö.
Lupauduin tekemään sukulaislapsille 
(3 ja 1v.) 'mummolasukat'.
Niitä pidetään sitten vain maalla mummolassa
saapassukkina yms.


Sukissa Nalle Taika, rätissä Novitan Cotton Bamboo.

Neulon sukista sellaiset,
että niissä on vähän kasvunvaraa.
Menevät sitten ainakin ensi syksyn ja talven.
Seuraavaksi otankin puikoille ne pienemmät sukat,
kunhan saan hartiajumit taltutettua...
On taas vähän ongelmia olkapään kanssa. Murr.
No, eipä se neulomistauko kesällä niin paha ole,
kun on muutakin puuhaa.

Toivotaan myös, että viltsuja ei tänä kesänä 
kauhiasti tarttis!




En ole onneksi kovin ehtinyt (vielä)
neulomattomuutta harmitella,
kun parvekkeella tapahtuu ihmeitä kaiken aikaa.
Lämmön ja valon vaikutus näkyy heti.

Kääpiöauringonkukat ovat ottaneet spurtin,
ja liljat ne vasta hurjaa vauhtia kasvavatkin.
Valehtelematta parisen senttiä tulee pituutta 
lisää per päivä!




Ja miten ihania, erilaisia, persoonallisia 
yksilöitä ruukuista putkahteleekaan!

Mikäs näistä on sin suosikki?

Olen ihan yllättynyt siitä, 
kuinka erilaisia liljat ovat jo varreltaan.
En ollut ajatellut liljoja summan mutikassa 
valitessani, että niistä tulisi näin 
monenlaisia veijareita.

Mutta yllätys on pelkästään positiivinen!
Uuttahan mie olen oppimassa jokaisen kasvin kanssa,
ja nämä liljat ovat päivä päivältä kiehtovampia
seurattavia.
<3

Seittemän liljaa on jo tullut esiin.
Kuutta vielä odottelen. Jännää!




Yksinäinen (esikasvatettu) pensasköynnöskrassikin 
on pikkuhiljaa saamassa kavereita,
joita jokin aika sitten kylvin.
Muitakin kylvöksiä olen tehnyt, 
mutta niistä kerron lisää myöhemmin.

Ja voih, kyllä, nymmää ratkesin!
Äitienpäivänä vein anopille vaaleanpunaisen 
ja äidille kirkkaanpunaisen pelakuun,
ja kun tarjous oli että kolme kappaletta,
niin arvannette missä se kolmas on...

Tämäkin on kirkkaan punainen,
mutta siitä yksi kukinto katkesi kuljetuksessa,
niin ei ole nyt kukassaan.
Sen sijaan saatte nyt katsella näitä kauniita lehtiä,
joissa on tuo tumma raita.
;)




Eihä min pitäny näitä enempää hankkia,
mutta ko nää varmasti kestää mein partsin pätsiä,
ja ovat yksiä lempparikukkiani, niin ei auta!
Tahoin. Ja nimenomaan kirkkaan punaisen.
Näyttää muuten tosi kivalta tumman saviruukun kanssa.

Lisäksi perustelin hankintaa itselleni sillä,
että jos yrittää kahden talvetusta,
niin edes toinen saattaa jäädä henkiin.
;)

Näissä kukkaistunnelmissa siis lomalle lompsis.
Voisin neulomistauolla lukea vaikka muutaman kirjan,
nyt kun on aikaa tehä mitä huvittaa.
Kukkien kasvuakin täytyy ihastella moneen kertaan 
päivittäin...

Ihanaa viikkoa teille kaikille,
älkää kärventykö auringossa!
Ja lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!
<3

tiistai 8. toukokuuta 2018

Enää puuttuvat kukat


Jokunen aika sitten mainitsin,
että jonkinlaista kukkahyllykköä ois luvassa.
Alunperin ajattelimme, että mies nikkarois miulle semmosen,
mutta sitten anopin vintiltä löytyikin ylimääräinen hylly.

Mitä sitä uutta sitten tekemään, 
jos vanhankin voi kierrättää.
Sitä paitsi melkein kaikki muukin meidän 
"sisustuksessa" on saatua,
ja tämä hylly sopii ihan hyvin noihin
elämää nähneisiin rottinkikalusteisiin.


Ruskeat ruukutkin anopin varastosta... :D


Ensin ehdin kylläkin jo tyrmätä tämän hyllyn,
kun ajattelin että ei se mahdu.
Olin nimittäin suunnitellut hyllyä ihan toiseen kohtaan 
parvekkeella.
Onneksi kuitenkin lamppu hitaasti syttyi,
ja tajusin hyllyn sopivan juuri passelisti tuohon,
missä se nyt on!




Enää puuttuvat kukat!
Muuten alkaa näyttää aika kivalta.
Vai mitä tuumaatte?




Ja onhan mulla jo vähän jotain vihreää!
Auringonkukkaa muutama esikasvatettu,
krassia huima yksi kpl (kolme kylvin,
kaksi iti, ja niistä toinen nuupahti).
Noo, ei hätää, kylvän loput sitten myöhemmin.
Kunhan malttamattomana kokeilin.
(Hallaharsokin löytyy, ei hätää.)
;)

Liljaruukuissa on myös jo elämää.
Neljä alkua on tullut esiin,
kaikki erilaisia.
Min suosikki on tää alla olevassa kuvassa kököttävä yksilö
- tulee mieleen joku merihirviö,
joka heiluttelee lonkeroitaan.


 

Sitten on näitä punertavia pari,
ja yksi vihreä samanmoinen.
Erilaisia pukkaa!

Jännää!




Ja pelakuu se tyytyväisenä olla möllöttää,
kun aurinko paistaa.
Parveke onkin ollut nyt pari päivää suorastaan sauna,
ikkunoita on pakko pitää auki.

Siinä pätsissä hieman touhutessani 
olen koko ajan muistutellut itseäni,
että valkkaappa nyt vaan niitä kaikkia 
aurinkoa ja paahdetta sietäviä kasveja...




On se hankintalista jo mielessä!

Ensin kuitenkin vähän kylvöpuuhia,
ja sitten kesäkuussa ne varsinaiset ostokukat.

Miljoonakelloa, timanttikukkia jos löydän,
kosmoskukkaa, petuniaa, muurinkelloa...
Tai sitten jotain ihan muuta!
Ei voi koskaan tietää, mitä kotia asti tulee,
kun lähtee kukkaostoksille.

Kukkia vaille olen siis valmis.
Tervetuloa kesä (ja tilipäivä).
:D

Milläs mallilla teillä on kesäpesät?
Onko vielä lumen alla vai onko 
kesäkausi pihalla tai terdellä jo avattu?
Ja ois muuten kiva kuulla,
mikä on siun suosikki kesäkukka!
:)